Pääsiäisretki

Nuuksio 24. - 25.3.2016

Jo vuoden alussa rupesin pohtimaan, että pääsiäisenä olisi mukava korkata riippumattokausi. Peräti viiden päivän mittainen vapaa olikin hyvä aloittaa retkellä Nuuksion kansallispuistoon.

Etukäteen arvelin, että pääsiäisen pyhät saattaisivat ruuhkauttaa puistoa. Hämmästyksekseni sain kuitenkin olla aivan omissa oloissani Urjan leiripaikalla: kiirastorstain sää ei ehkä ollut kaikkein houkuttelevin, eikä Urja ole kansallispuiston suosituimmalla alueella.

Kaupungissa tuntui jo varsin keväiseltä, mutta Nuuksiossa oli vielä vallan talvista. Lämpötila kieppui nollan tuntumassa, yöllä taisi käydä asteen tai pari pakkasen puolella. Olen melkoinen vilukissa, joten mukanani oli talvimakuupussini. Kylmyydestä ei siis tarvinnut kärsiä!

Ja kyllä niitä kevään merkkejä metsässäkin oli: linnut laulelivat, pälvipaikkoja oli siellä täällä ja purot solisivat. Paikoin kallioilla oli todella liukasta ja nastat kengissä olisivat olleet tarpeen. Ehkäpä seuraavalla Nuuksion-retkelläni lumet ovat muisto vain?

Päiväretki Uutelaan

23.1.2016, Uutela (Helsinki)

Uutelan ulkoilualue Helsingin Vuosaaressa on mukava päiväretkikohde. Julkisillakin liikennevälineillä sinne pääsee helposti. Kun lämpötila äkisti nousi perjantaiaamun -24 asteesta lauantaiaamun -3 asteeseen, päätimme lähteä ulkoilemaan koko perheen voimin.

Lumisessa metsässä kävely on rauhoittavaa, vaikka valokuvista tuntuukin tulevan enemmän tai vähemmän musta-valkoisia. Pikkupakkasessa tarkeni vähän pysähdelläkin varpaiden jäätymättä.

Monet olivat uskaltautuneet meren jäälle. Meillä ei ollut mitään turvavarusteita mukana, joten pysyttelimme maan kamaralla. Muutenkin olen lasten kanssa arempi jäälle menemään.

Uutelan nuotiopaikoilla oli paljon porukkaa, mutta saimme silti nakkisämpylämme lämpimiksi. Eväät - varsinkin nuotioeväät - kruunaavat ulkoilupäivän. Ja kun aurinko alkoi painua mailleen, maisema värjäytyi kauniin sini-oranssiksi.

Tänä päivänä alkanut vesisade uhkaa nyt pahasti vesittää talviulkoilukauden. Loppuviikonkin ennuste näyttää yhtä leudolta ja sateiselta.

Vuoden ensimmäinen telttaretki

15.1. - 16.1.2016, Nuuksio

Takaisin taas blogistaniassa puolentoista vuoden tauon jälkeen. Ensin hukkui kamerasta kaapeli, ja kuvattomat blogipäivitykset nyt ovat, no - kuvattomia blogipäivityksiä. Kun kaapeli vihdoin löytyi, oli väliin jo jäänyt monen monta juttua. Vaan mitäpä menneistä, nyt on uusi vuosi ja uudet retket.

Parin viime vuoden ajan olen yrittänyt opetella talviretkeilyä. Ja olenhan minä talvikuukausina retkeillyt, mutta viime vuosien talvet eivät vain ole kovin talvisia olleet. Jos pystyttää telttansa loskaan ja yön alin lämpötila juuri ja juuri käväisee pakkasen puolella, niin ei kai sitä oikein talviretkeilyksi lasketa? Eihän tämäkään vuosi kovin lupaavalta aluksi vaikuttanut, mutta nyt on jo varsin talvinen tunnelma.

Niinpä pakkasin rinkkani torstai-iltana, jotta pääsin perjantaina lähtemään töistä suoraan Nuuksioon. Koska hämärä jo laski pelipaikoille päästessäni, jäin lähimmälle telttapaikalle. Taka-ajatuksena oli sekin, että tarvittaessa voisin soittaa vaikka taksin hakemaan minut pois. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun pääsin todella testaamaan talvimakuupussiani.

Ilta oli varsin hiljainen. Bussikuski oli viimeinen ihminen, jonka perjantai-iltana näin. Nautin luonnon rauhasta ja yksinäisyydestä. Lentokoneet tosin olivat valinneet Nuuksion yli kulkevan reitin, joten niiden äänet muistuttivat sivistyksen läheisyydestä. Makuupussissa oli myös mukava kuunnella matkaradiosta musiikkiohjelmaa.

Lauantaiaamuna uni maistui, ja heräilin vasta kymmenen jälkeen. Lämpömittarin mukaan silloin oli -15 C pakkasta. Makuupussissa oli ollut mukavan lämmintä koko yön. Toki olin eristänyt itseni myös maasta useammalla makuualustakerroksella.

Kun päiväretkeilijöitä alkoi puistoon tulla, oli minun aika pakata reppuni ja lähteä parin kilometrin patikalle bussipysäkkiä kohti. Makuupussini oli näyttänyt kyntensä. Sellainen oli vuoden ensimmäinen telttaretkeni.