Nuuksio 24. - 25.3.2016
Jo vuoden alussa rupesin pohtimaan, että pääsiäisenä olisi mukava korkata riippumattokausi. Peräti viiden päivän mittainen vapaa olikin hyvä aloittaa retkellä Nuuksion kansallispuistoon.
Etukäteen arvelin, että pääsiäisen pyhät saattaisivat ruuhkauttaa puistoa. Hämmästyksekseni sain kuitenkin olla aivan omissa oloissani Urjan leiripaikalla: kiirastorstain sää ei ehkä ollut kaikkein houkuttelevin, eikä Urja ole kansallispuiston suosituimmalla alueella.
Kaupungissa tuntui jo varsin keväiseltä, mutta Nuuksiossa oli vielä vallan talvista. Lämpötila kieppui nollan tuntumassa, yöllä taisi käydä asteen tai pari pakkasen puolella. Olen melkoinen vilukissa, joten mukanani oli talvimakuupussini. Kylmyydestä ei siis tarvinnut kärsiä!
Ja kyllä niitä kevään merkkejä metsässäkin oli: linnut laulelivat, pälvipaikkoja oli siellä täällä ja purot solisivat. Paikoin kallioilla oli todella liukasta ja nastat kengissä olisivat olleet tarpeen. Ehkäpä seuraavalla Nuuksion-retkelläni lumet ovat muisto vain?
Jalanjälkiä
Päiväpatikoita ja pitempiä vaelluksia. Kaupunkiretkiä ja luontokohteita. Muutakin ulkoiluun liittyvää.
31.3.2016
26.1.2016
Päiväretki Uutelaan
23.1.2016, Uutela (Helsinki)
Uutelan ulkoilualue Helsingin Vuosaaressa on mukava päiväretkikohde. Julkisillakin liikennevälineillä sinne pääsee helposti. Kun lämpötila äkisti nousi perjantaiaamun -24 asteesta lauantaiaamun -3 asteeseen, päätimme lähteä ulkoilemaan koko perheen voimin.
Lumisessa metsässä kävely on rauhoittavaa, vaikka valokuvista tuntuukin tulevan enemmän tai vähemmän musta-valkoisia. Pikkupakkasessa tarkeni vähän pysähdelläkin varpaiden jäätymättä.
Monet olivat uskaltautuneet meren jäälle. Meillä ei ollut mitään turvavarusteita mukana, joten pysyttelimme maan kamaralla. Muutenkin olen lasten kanssa arempi jäälle menemään.
Uutelan nuotiopaikoilla oli paljon porukkaa, mutta saimme silti nakkisämpylämme lämpimiksi. Eväät - varsinkin nuotioeväät - kruunaavat ulkoilupäivän. Ja kun aurinko alkoi painua mailleen, maisema värjäytyi kauniin sini-oranssiksi.
Uutelan ulkoilualue Helsingin Vuosaaressa on mukava päiväretkikohde. Julkisillakin liikennevälineillä sinne pääsee helposti. Kun lämpötila äkisti nousi perjantaiaamun -24 asteesta lauantaiaamun -3 asteeseen, päätimme lähteä ulkoilemaan koko perheen voimin.
Lumisessa metsässä kävely on rauhoittavaa, vaikka valokuvista tuntuukin tulevan enemmän tai vähemmän musta-valkoisia. Pikkupakkasessa tarkeni vähän pysähdelläkin varpaiden jäätymättä.
Monet olivat uskaltautuneet meren jäälle. Meillä ei ollut mitään turvavarusteita mukana, joten pysyttelimme maan kamaralla. Muutenkin olen lasten kanssa arempi jäälle menemään.
Uutelan nuotiopaikoilla oli paljon porukkaa, mutta saimme silti nakkisämpylämme lämpimiksi. Eväät - varsinkin nuotioeväät - kruunaavat ulkoilupäivän. Ja kun aurinko alkoi painua mailleen, maisema värjäytyi kauniin sini-oranssiksi.
17.1.2016
Vuoden ensimmäinen telttaretki
15.1. - 16.1.2016, Nuuksio
Takaisin taas blogistaniassa puolentoista vuoden tauon jälkeen. Ensin hukkui kamerasta kaapeli, ja kuvattomat blogipäivitykset nyt ovat, no - kuvattomia blogipäivityksiä. Kun kaapeli vihdoin löytyi, oli väliin jo jäänyt monen monta juttua. Vaan mitäpä menneistä, nyt on uusi vuosi ja uudet retket.
Parin viime vuoden ajan olen yrittänyt opetella talviretkeilyä. Ja olenhan minä talvikuukausina retkeillyt, mutta viime vuosien talvet eivät vain ole kovin talvisia olleet. Jos pystyttää telttansa loskaan ja yön alin lämpötila juuri ja juuri käväisee pakkasen puolella, niin ei kai sitä oikein talviretkeilyksi lasketa? Eihän tämäkään vuosi kovin lupaavalta aluksi vaikuttanut, mutta nyt on jo varsin talvinen tunnelma.
Niinpä pakkasin rinkkani torstai-iltana, jotta pääsin perjantaina lähtemään töistä suoraan Nuuksioon. Koska hämärä jo laski pelipaikoille päästessäni, jäin lähimmälle telttapaikalle. Taka-ajatuksena oli sekin, että tarvittaessa voisin soittaa vaikka taksin hakemaan minut pois. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun pääsin todella testaamaan talvimakuupussiani.
Ilta oli varsin hiljainen. Bussikuski oli viimeinen ihminen, jonka perjantai-iltana näin. Nautin luonnon rauhasta ja yksinäisyydestä. Lentokoneet tosin olivat valinneet Nuuksion yli kulkevan reitin, joten niiden äänet muistuttivat sivistyksen läheisyydestä. Makuupussissa oli myös mukava kuunnella matkaradiosta musiikkiohjelmaa.
Lauantaiaamuna uni maistui, ja heräilin vasta kymmenen jälkeen. Lämpömittarin mukaan silloin oli -15 C pakkasta. Makuupussissa oli ollut mukavan lämmintä koko yön. Toki olin eristänyt itseni myös maasta useammalla makuualustakerroksella.
Kun päiväretkeilijöitä alkoi puistoon tulla, oli minun aika pakata reppuni ja lähteä parin kilometrin patikalle bussipysäkkiä kohti. Makuupussini oli näyttänyt kyntensä. Sellainen oli vuoden ensimmäinen telttaretkeni.
Takaisin taas blogistaniassa puolentoista vuoden tauon jälkeen. Ensin hukkui kamerasta kaapeli, ja kuvattomat blogipäivitykset nyt ovat, no - kuvattomia blogipäivityksiä. Kun kaapeli vihdoin löytyi, oli väliin jo jäänyt monen monta juttua. Vaan mitäpä menneistä, nyt on uusi vuosi ja uudet retket.
Parin viime vuoden ajan olen yrittänyt opetella talviretkeilyä. Ja olenhan minä talvikuukausina retkeillyt, mutta viime vuosien talvet eivät vain ole kovin talvisia olleet. Jos pystyttää telttansa loskaan ja yön alin lämpötila juuri ja juuri käväisee pakkasen puolella, niin ei kai sitä oikein talviretkeilyksi lasketa? Eihän tämäkään vuosi kovin lupaavalta aluksi vaikuttanut, mutta nyt on jo varsin talvinen tunnelma.
Niinpä pakkasin rinkkani torstai-iltana, jotta pääsin perjantaina lähtemään töistä suoraan Nuuksioon. Koska hämärä jo laski pelipaikoille päästessäni, jäin lähimmälle telttapaikalle. Taka-ajatuksena oli sekin, että tarvittaessa voisin soittaa vaikka taksin hakemaan minut pois. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun pääsin todella testaamaan talvimakuupussiani.
Ilta oli varsin hiljainen. Bussikuski oli viimeinen ihminen, jonka perjantai-iltana näin. Nautin luonnon rauhasta ja yksinäisyydestä. Lentokoneet tosin olivat valinneet Nuuksion yli kulkevan reitin, joten niiden äänet muistuttivat sivistyksen läheisyydestä. Makuupussissa oli myös mukava kuunnella matkaradiosta musiikkiohjelmaa.
Lauantaiaamuna uni maistui, ja heräilin vasta kymmenen jälkeen. Lämpömittarin mukaan silloin oli -15 C pakkasta. Makuupussissa oli ollut mukavan lämmintä koko yön. Toki olin eristänyt itseni myös maasta useammalla makuualustakerroksella.
Kun päiväretkeilijöitä alkoi puistoon tulla, oli minun aika pakata reppuni ja lähteä parin kilometrin patikalle bussipysäkkiä kohti. Makuupussini oli näyttänyt kyntensä. Sellainen oli vuoden ensimmäinen telttaretkeni.
10.7.2014
Karkalin luonnonpuisto
Karkali, Lohja 30.6.2014
Kesäkuun viimeisenä päivänä pistäydyimme luontoretkellä Karkalin luonnonpuistossa Lohjalla. Valitsimme käveltäväksemme alueen reiteistä pisimmän, 6 kilometrin mittaisen luontopolun. Sen varrella oli evästelypöytäkin kaakaotaukoa varten.
Satakunta vuotta sitten Karkalinniemellä on ollut torppa. Jäänteitä asutuksesta voi nähdä vieläkin. Luontopolun varrelta löytyi esimerkiksi kiveyksin reunustettu lähde.
Luonto oli rehevää. Karkalinniemen kasvisto on monipuolista, alueella kasvaa esimerkiksi pähkinäpensaita.
Aika paljon näimme myös erilaisia sienikasvustoja. Luonnonpuistossahan puut saavat lahota omassa tahdissaan.
Luontopolun alkuosa oli helppokulkuista, mutta niemen kärjessä ainakin perheen pienimmät saivat paikoitellen ottaa nelivedonkin käyttöönsä. Reippaasti kuitenkin kulkivat mukana. Kosteiden pitkospuiden kanssa sai olla varovainen: ne olivat petollisen liukkaita. Kävely muuttuikin ajoittain hitaaksi hiihtämiseksi lankkuja pitkin. Pääsimme kuitenkin ehjinä takaisin autolle, ja sadekin alkoi vasta kotimatkan alettua.
Kesäkuun viimeisenä päivänä pistäydyimme luontoretkellä Karkalin luonnonpuistossa Lohjalla. Valitsimme käveltäväksemme alueen reiteistä pisimmän, 6 kilometrin mittaisen luontopolun. Sen varrella oli evästelypöytäkin kaakaotaukoa varten.
Satakunta vuotta sitten Karkalinniemellä on ollut torppa. Jäänteitä asutuksesta voi nähdä vieläkin. Luontopolun varrelta löytyi esimerkiksi kiveyksin reunustettu lähde.
Luonto oli rehevää. Karkalinniemen kasvisto on monipuolista, alueella kasvaa esimerkiksi pähkinäpensaita.
Aika paljon näimme myös erilaisia sienikasvustoja. Luonnonpuistossahan puut saavat lahota omassa tahdissaan.
Luontopolun alkuosa oli helppokulkuista, mutta niemen kärjessä ainakin perheen pienimmät saivat paikoitellen ottaa nelivedonkin käyttöönsä. Reippaasti kuitenkin kulkivat mukana. Kosteiden pitkospuiden kanssa sai olla varovainen: ne olivat petollisen liukkaita. Kävely muuttuikin ajoittain hitaaksi hiihtämiseksi lankkuja pitkin. Pääsimme kuitenkin ehjinä takaisin autolle, ja sadekin alkoi vasta kotimatkan alettua.
5.7.2014
Järvenpään Lemmenlaakso
Sateisena sunnuntaina selasimme jälleen Lapsiperheen retkeilyopasta ja päätimme lähteä tutustumaan meille entuudestaan tuntemattomaan kohteeseen: Lemmenlaakson luontopolkuun.
Alkumatka oli oppaan mukaisesti helppokulkuista, mutta Keravanjoen saviset ja melko jyrkät rannat sade oli muuttanut varsin liukkaiksi ja hankakulkuisiksi. Sadevaatteissa pienet pyllähdykset eivät toki haitanneet.
Luonto oli vehreää ja raikasta. Pieni - eikä aina isompikaan - sadehan ei ole syy jäädä neljän seinän sisälle.
Joki on kuluttanut penkkoja ja kaatanut samalla puita. Savi on värjännyt joen veden ruskeaksi. Onneksi oli hanavettä mukana juomaksi!
Retkeilyopas on osoittautunut hyväksi ostokseksi. Erityiskiitosta kirja saa kartoistaan, jotka ovat vallan riittäviä kohteisiin tutustumista varten. Kunpa olisi vastaava kirja, jossa olisi sata Etelä-Suomen päivä-/viikonloppuretkikohdetta karttoineen! Tämän kirjan lähikohteet on pian koluttu, ja pidemmällä oleviin kohteisiin jo matkat vievät oman aikansa. Toki niitä voi lomareissujen yhteydessä käydä katsastamassa.
28.6.2014
Itävallan alppimaisemissa
Itävalta 14. - 21.6.2014
Vietimme leppoisan lomaviikon Itävallassa. Majapaikkanamme oli Badgasteinin kylä Gasteinertalissa, mutta teimme päiväretkiä myös muualle.
Badgasteinin kylän läpi virtasi vaikuttava vesiputous.
Kävimme myös Heiligenblutin kylässä. Kirkon takana siintää Großglockner.
Kartan ja viittojen avulla pärjäsi hyvin, tosin joskus kävelyreitin alkupistettä piti hieman hakea. Olimme liikkeellä koko perheen voimin, joten kävelymatkamme olivat varsin maltillisia.
Kaiser Wilhelm Promenade -kävelyreitin varrella asusti vallan kesyjä oravia. Ne kiirehtivät kulkijaa vastaan pähkinöiden toivossa.
Hohenwerfenin linnalla on mielenkiintoinen historia. Se on toiminut myös elokuvan Kotkat kuuntelevat kuvauspaikkana.
Hohe Tauernin kansallispuistossa tapasimme murmeleita. Aika somia otuksia.
Vietimme leppoisan lomaviikon Itävallassa. Majapaikkanamme oli Badgasteinin kylä Gasteinertalissa, mutta teimme päiväretkiä myös muualle.
Toisina päivinä luotimme enemmän lihasvoimaan, mutta ajelimme myös kuvassa näkyvällä kabiinihissillä.
Badgasteinin kylän läpi virtasi vaikuttava vesiputous.
Kävimme myös Heiligenblutin kylässä. Kirkon takana siintää Großglockner.
Kartan ja viittojen avulla pärjäsi hyvin, tosin joskus kävelyreitin alkupistettä piti hieman hakea. Olimme liikkeellä koko perheen voimin, joten kävelymatkamme olivat varsin maltillisia.
Kaiser Wilhelm Promenade -kävelyreitin varrella asusti vallan kesyjä oravia. Ne kiirehtivät kulkijaa vastaan pähkinöiden toivossa.
Hohenwerfenin linnalla on mielenkiintoinen historia. Se on toiminut myös elokuvan Kotkat kuuntelevat kuvauspaikkana.
Hohe Tauernin kansallispuistossa tapasimme murmeleita. Aika somia otuksia.
Viikko kului nopeasti näissä maisemissa, olisimme viihtyneet pidempäänkin! Edellisestä alppimatkastani olikin kulunut jo toistakymmentä vuotta, mutta nyt kipinä syttyi uudelleen.
26.6.2014
Askolan hiidenkirnut
Askola 7.6.2014
Askolasta löydettiin vuonna 1950 hiidenkirnukeskittymä. Kirnut tyhjennettiin kiviaineksesta 1960-luvun puolivälissä, ja kirnuista tuli yleinen nähtävyys. Kirnuja on pienehköllä alueella 20, eikä Suomesta toistaiseksi ole löydetty toista yhtä laajaa kirnuesiintymää.
Pakkasimme eväät reppuun ja pistäydyimme paikalla kesäkuun alussa.
Kiva päiväretkikohde sopivalla etäisyydellä koto-Helsingistä. Kohde oli joskus aikaisemminkin ollut mielessä, mutta Jouni Laaksosen uutuuskirja muistutti siitä ja sai meidät vihdoin matkaan.
Askolasta löydettiin vuonna 1950 hiidenkirnukeskittymä. Kirnut tyhjennettiin kiviaineksesta 1960-luvun puolivälissä, ja kirnuista tuli yleinen nähtävyys. Kirnuja on pienehköllä alueella 20, eikä Suomesta toistaiseksi ole löydetty toista yhtä laajaa kirnuesiintymää.
Pakkasimme eväät reppuun ja pistäydyimme paikalla kesäkuun alussa.
![]() |
Tällainen otus vartioi hiidenkirnualuetta. |
![]() |
Kirnuja oli isompia... |
![]() |
... ja pienempiä. |
![]() |
Jokaisella kirnulla on oma nimi. |
![]() |
Aina monessa kirnussa oli asukas kotona... |
![]() |
... ja muutakin porukkaa nähtiin. |
Kiva päiväretkikohde sopivalla etäisyydellä koto-Helsingistä. Kohde oli joskus aikaisemminkin ollut mielessä, mutta Jouni Laaksosen uutuuskirja muistutti siitä ja sai meidät vihdoin matkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)